Tämä kuva on lapsuudenkotini puorin ( pohojammaalla sanotahan näin, tarkoittaa varastoa) katosta. Hyvin on näissäkin johdoissa virta joskus kulkenut.
No niin ja eikun ostoksille. Olin jo aiemmin todennut , että kangaspäällysteistä sähköjohtoa on saatavilla. Tuli sellainen olo, että kaikkien lamppujen muovijohdot menee nyt heti vaihtoon. Itse asiassa päädyin vielä monimutkaisempaan vaihtoehtoon , eli ostin vanhoja lampunkantoja, joihin haluaisin saada jostain kivat varjostimet. Kaikki tavarat ovat Metsänkylän Navetasta. Tällä kohtaa on sitkeimmänkin tee-se-itse-naisen nöyrryttävä hakemaan apua, ihan turvallisuussyistä, eli kaikki liitännät menee ammattitaitoiselle sähkömiehelle tehtäväksi ja tarkistettavaksi.
Vanha roikkalamppu No 2 tarvitsee myös uuden johdon. Pistin kirpparilta ostamani lampun töpselin seinään, kuului psät , ja kämppä pimeni... no ei sentään, yksi sulake vain paloi, mutta en uskalla ennen tarkastusta kokeilla uudelleen, vaikka kaikki johdot näyttävätkin täysin ehjiltä.
5 kommenttia:
Vanhoissa valaisimissa on kyllä sitä jotakin. Hienot viritykset.
Ai sä oot pohojammaalta :) tutun kuuloosta murretta.
Upeita kuvia virityksistä, mutta kyllä noiden vanhojen sähkölaitteiden kanssa täytyy olla todella varovainen : )
Kirsi
Heips!
Nostalgisen näköisiä lamppuvirityksiä. Katsoin ed. postauksesi ja kyllä hengarista on moneksi. Henkarista olen vääntänyt monta ideaa, mutta en tuollaisia. Valkoinen on oikein nerokas juttu.
Mukavaa maaliskuuta toivottaa Lennu.
kerrassaan hurmaava kirja=) Ja nuo sähköjutut ovat nostalgisen kauniita.
Lähetä kommentti