Pienenä, siis hyvin pienenä, kävin tai pikemminkin minua vietiin hiihto- , juoksu- ja suunnistuskilpailuihin.
Menestystäkin oli, ainakin palkintolusikoiden määrästä päätellen...
Tähän saakka lusikat ovat olleet lapsuudenkodin vintillä, mutta nyt otin ne mukaani.
Osa saa olla edelleen laatikoissaan, koska olen niihin huolellisesti kirjoittanut, mikä kisa oli kyseessä, mikä oli sää, ketä muita oli mukana.
Kilpaurheilu-ura loppui hyvin lyhyeen, varmaan siksi , että en ole ollenkaan kilpailuhenkinen ihminen.
Liikunta muuten on kyllä edelleen oleellinen osa elämääni.
6 kommenttia:
Kiva kun vierailit blogissani.
Palkinnoksi saamia lusikoita löytyy meiltäkin...
-Outi-
Mukavia ja kauniita muistoja siulla :)
Terkuin,
Kantriina
Onpa tutunnäköisiä palkintolusikoita. Jonkun verran tuli osallistuttua. Hienoa kun olet jaksanut kirjoitella niihin tietojakin. Mukavat muistot tulevat mieleen uudestaan :o)
Minä taas olin aina viimeinen melkein joka kilpailussa :) Joten minun palkintolusikoita ei meiltä löydy... Isännän ja lasten sitten löytyy!
Tulipa nostalginen olo. Itse en ole urheilun saralla kunnostautunut, mutta isältäni löytyy palkintolusikoita vaikka kuinka paljon. Mikäli ei ole niitä erehtynyt heittämään pois.
Muistan erityisesti yhden hiihtokilpailusta saamani ensimmäisen palkinnon.
Sen hohtoa ei himmentänyt lainkaan se, että oli ikäluokkani ainut osallistuja...
Lähetä kommentti