Lasikupu

 

Ylimmän kuvan kirjassa on monenlaisia tuunausvinkkejä. Ostin kirjan jo kauan sitten ja jo silloin halusin kokeilla, pystyykö lasikulhoon poraamaan reiän nuppia varten, niin kuin kirjan kuvissa oli tehty.Kyllä pystyy. Kahden euron kirpparikulho päätyi koekappaleeksi. Siihen mies porasi sellaisella keihäänkärjen näköisellä kaakeliterällä siistin reiän ja minä ruuvasin nupin paikoilleen. Siitä vaan kokeilemaan!Keräsin puutarhasta viimeisiä kukkia pieniin pulloihin.

Lomalukemisia

Sain synttärilahjaksi valkoisen orkidean.
Vuosi sitten rantalomalla luin Marie Curien elämänkerran, jonka on kirjoittanut hänen tyttärensä, josta tuli tiedenainen myös.
Kirjan painos on vuodelta 1938 ja se on varmaankin vanhin kirja, jonka olen lukenut. Kirjan kieli on eläväistä eikä ollenkaan vanhan oloista. Kirja painottuu Marie Curien lapsuuteen , nuoruuteen ja uran alkuun. On siinä ollut melkoinen nainen!
Tämän vuoden rantaloman lukemisto oli toista laitaa, satiiria nykynaisen elämästä. Suosittelen Paavilaisen kirjoja tilanteeseen, jossa haluaa jotain helppolukuista, mutta ei täyshömppää .

Japanilaista

Pariisissa tuli vastaan japanilainen kirjakauppa, http://www.junku.fr/  ,joka oli hyvin mielenkiintoinen paikka, jossa olisi voinut viettää kirjoja ja lehtiä selailemalla vaikka puoli päivää. Nyt keskityin paperiosastoon, ja hankin kauniita origamipapereita. Netistä löytyy paljon erilaisia origamisivustoja ja sieltä löytämäni ohjeen mukaan taittelin linnun. Täytyy kyllä kehua paperin laatua, se on pehmeää, mutta kestävää ja sen taitteleminen on paljon helpompaa kuin tavallisen paperin.
Kaupassa oli tietysti myös koko sarja loistavia Paumes-sarjan kirjoja. Nämä Pariisin konditorioita ja kukkakauppoja esittelevät kirjat olen hankkinut jo aiemmin.

Kuvia, elokuva ja kirja

Tilasin Villa Harmonie- nettikaupasta muun tavaran ohella myös kauniita käärepapereita.

Olen päättänyt laajentaa blogini sisältöä myös elokuviin ja kirjoihin. Elokuvateattereissa ei juuri käy, koska siihen ei ole aikaa ja toisekseen pikkukaupunkien elokuvatarjonta ei ole kovin hyvä. Valtavirran ulkopuolisia elokuvia näytetään viikko tai korkeintaan kaksi.
Katsomme kotona usein jonkin leffan perjantai- tai lauantai-iltana sitten kun lapset on saatu nukkumaan. Leffat on joko vuokrattu tai sitten markettien alelaareista ostettuja, eli nämä ovat niitä joiden ensi-ilta on ollut jo kauan sitten.
Kirjoja luen tasaiseen tahtiin, usein ihan ahmimalla. Huonoja kirjoja en koskaan lue pakolla loppuun.

Ensimmäisenä on esittelyssä kirja -elokuvapari. Joel Haahtelan kirja Lumipäiväkirja ilmestyi noin vuosi sitten. Kirjan juoni on lyhykäisesti se , että viisissäkymmenissä oleva mies lukee lehdestä, että hänen nuoruusaikojen saksalainen tyttöystävä on vapautettu vankilasta. Naisesta oli tullut 70-luvulla RAF-aktivisti-terroristi. Mies lähtee etsimään häntä. Tämän enempää en juonesta kerro, koska Haahtelan kirjoissa mielestäni tarina ei ole tärkein , vaan hyvin kaunis kieli. Jokaikinen Haahtelan kirja on lukemisen arvoinen!

Tuo elokuva, Baader Meinhof Komplex on 2008 ilmestynyt, isolla rahalla tehty elokuva, joka kertoo juurikin tuosta mainitusta RAF- järjestöstä. Se on hyvin lavastettu ja näytelty. Pitkähkö kestoltaan. Joku luonnehti sitä elokuvaksi, jossa näytetään miten eliittikakaroiden maailmaparannus karkasi käsistä. Ennen elokuvan katsomista suosittelen lukemaan vaikka wikipediasta hieman tuon järjestön taustoja, niin tapahtumat aukenevat paremmin. Katsomisen arvoinen leffa, jos on vähänkään kiinnostunut lähihistoriasta. Itse muistan hämärästi lapsuudesta telkkariuustiset , jossa näiden ihmisten tekosista kerrottiin.

Kirja

Joulun laitto on hyvällä mallilla, joten saatoin istahtaa alas lueskelemaan The Flea Markets of France-kirjaa.
Kuvat eivät ole mitenkään erityisiä, mutta kirppariselostukset sen sijaan saivat ajatukset ja haaveet liikkeelle. Jospa varaisikin matkan Nizzaan ja ottaisi asiakseen kiertää seudun kirppareita ja antiikkitoreja. Niin, mikä minua enää pidättelee...?

Mustaa

Tanskassa kerran kiinnitin huomiota siihen että eräässä ihan perustavaratalossa lahjapaketti kääräistiin mustaan paperiin ja ympärille vielä laitettiin musta nauha. Oli keskikesä . Ajattelin, että näin ei Suomessa tehtäisi ikinä. Ajatukset menisi heti jonnekin hautajaisten tai muun synkän suuntaan.Mutta nyt sitten huomasin, että Ikeassa myytiin mustaa lahjapaperia. Ostin heti pari rullaa. Mustia paketteja on siis luvassa
Keskimmäisessä kuvassa muutamia leimausharjoituksia.
Alimpana tämänpäiväset divariostokset. Kauppa sijaitsee työpaikkani lähellä ja sinne tulee poikettua aika usein. Heillä on hyvät lehti- ja dekkarivalikoimat, mutta nyt menin vähän syvemmälle hyllyjen väliin.

Tapaaminen

Pieni Patina on pieni vanhan tavaran kauppa Hämeenlinnassa. Meillä oli siellä tänään pieni bloggaajien tapaaminen. Kiitos mukavasta iltapäivästä Katleena, Outi , Katja, Riitta ja Elsa:-).

Ihastelimme muun muassa Outin Oi ihana joulukuu- kirjaa. ( Outin blogi on White Country)

Suosittelen kirjaa lämpimästi: kauniita valoisia tunnelmakuvia, kivoja yksinkertaisia leivonta - ja askarteluohjeita. Sopivasti jouluinen, ei kimallusta eikä tummanvihreää.

Paris Brocante

Tilasin tämän ihastuttavan japanilaisen kirjan netistä http://www.paumes.com/.
Kirja + lähetyskulut olivat yhteensä vajaa 20 e ja lähetys saapui perille reilussa viikossa.
Kuvat ovat kauniita ja valoisia eikä haittaa vaikkei tekstejä osaakaan lukea.
Luulenpa, että jo tänään laitan uuden tilauksen menemään. Niin mielenkiintoisia kirjoja on tuolla tarjolla.






Sitten omat pienet uudet vanhat tavarat. Pienen pieni kardemummapurkki pienen peilin päällä.
Naapurilta saatu kaunis pahvikehys odottaa vielä arvoistansa kuvaa.

October afternoon

Innostuin sitten tötteröaskartelusta enemmänkin. Minulle on kerääntynyt kivoja papereita varastoon. Ostelen kauniita skräppäyspapereita aina kun niitä tulee vastaan, mutta en ole oikein keksinyt mitä niistä tekisin. Nyt ei ole enää tätäkään ongelmaa... Huomasin, että vihreäsävyisen paperisetin nimi on sopivasti October afternoon



Tilaamani kirja saapui. Olin hieman yllättynyt kirjan pienestä koosta, n 15 x 15 cm, mistä seuraa , että kuvatkin on pieniä. Suurennuslasin tarvitsisi, että näkisi kaikki kivat yksityiskohdat... Toisaalta, kirja oli varsin halpa , muistaakseni 12 e.
Kirjassa esitellään Pariisin pieniä käsityö- ja käsityöläiskauppoja. Heti alkoi tehdä mieli noita putiikkeja katsastamaan.

Tosi hyvä kirja

"Te olitte niin sikamaisen onnellisia, mutta siihen tuli loppu niin kuin kaikkeen."

Löysin tämän kirjan sattumalta viime syksynä ja se on yksi parhaista lukemistani kirjoista.
Se on elämänmakuinen tositarina Amsterdamilaisen pariskunnan elämästä, vaikka kertookin sairaudesta ja kuolemasta.
Mitään kevyttä kesälukemista tämä ei kuitenkaan ole.


Paras arvostelu kirjasta on julkaistu Keski-Pohjanmaa-lehdessä ja tässä on katkelmia siitä:

"Ensinnä se on tarina aggressiiviseen rintasyöpään kuolevasta nuoresta vaimosta. Tällaiset tarinat myyvät yleensäkin hyvin. Kirjan lopussa on myös hollantilainen erikoisuus, armomurha, joka sekin herättää uteliaisuutta ja ajatuksia. Vähiten ei kirja kulu lukijoiden käsissä siksi, että se on hyvin kirjoitettu. "

"Teos toimii myös erinomaisena Amsterdamin oppaana. Kirjan sivuille on ladottu laatikoihin infoa esimerkiksi paikallisista ravintoloista. Vastaavanlaista tietoa löytyy myös kertoja-Stijnin intohimosta, jalkapallosta.

"On vaikea sanoa, mistä pidin kirjassa eniten. Ehkä sen rehellisestä otteesta ja suoranaisesta hauskuudesta kuoleman varjossa. Hauska ei ole ainoastaan sinne tänne haahoileva Stijn, vaan myös Carmen, joka jaksaa viihdyttää kuolemansairaanakin läheisiään."

Koko arvostelun voit lukea täältä