Näin taannoin Peroba- kaupan ikkunassa Helsingissä hienon tyynyn, joka oli tehty kierrätetyistä puuvillapressuista.
Kuvakin on nähtävävillä Peroban nettikaupan sivulla, mutta tyyny oli kyllä paljon hienompi livenä.
Kun sitten kaapista läytyi pala paksua luonnonvalkoista, paikoin vähän likaanutunutt ja nuhraantunutta puuvillakangasta, päätin kopsata idean.
Olen tyyväinen lopputulokseen.
Tein tilaustyönä tytölleni kännykkäpussin hänen itsensä kirpparilta löytämästä nahkatakista.
Takki oli ehtaa kasaria, leveä ja lepakkohihainen, joten siitä riittää materiaalia muihinkin ompeluksiin.
Puulaatikot ovat joskus painavia ja hankalia liikutella. Suosittelen pyöriä alle.
Toisesssa laatikossa oli pohjalla Expressen vuodelta 1957.
Korkeat jakkarat toimivat vaikka pieninä pöytinä. Muovipäälliset vain pois kirpparituoleista ja maalia pintaan.
Joulupukki toi kivoja lahjoja. Yksi siskoista oli tekstannut kasseihin latinankielisiä lausahduksia ja toiselle puolelle saman suomeksi.
Toiselta siskolta sain hienon printtitaulun.
Mummulla on komea kahden seinän kokoinen kokoelma lastenlasten piirroksia.
Monesti on niin, että jonkin asian odottaminen tai suunnittelu tai tekeminen on mukavampaa kuin itse asia sitten toteutuessaan. Näin kävi ainakin peiliaskartelulle, joka meni vielä rikkikin ennen kuin ehdin kuvaa ottaa.
Tein epäkäytännöllisen isosta keittiöpyyhkeestä kassin.
Viime hetken paketteja.