Palkintolusikoita

Pienenä, siis hyvin pienenä, kävin tai pikemminkin minua vietiin hiihto- , juoksu- ja suunnistuskilpailuihin.
Menestystäkin oli, ainakin palkintolusikoiden määrästä päätellen...
Tähän saakka lusikat ovat olleet lapsuudenkodin vintillä, mutta nyt otin ne mukaani.
Osa saa olla edelleen laatikoissaan, koska olen niihin huolellisesti kirjoittanut, mikä kisa oli kyseessä, mikä oli sää, ketä muita oli mukana.
Kilpaurheilu-ura loppui hyvin lyhyeen, varmaan siksi , että en ole ollenkaan kilpailuhenkinen ihminen.
Liikunta muuten on kyllä edelleen oleellinen osa elämääni.

Pientä kivaa

Joku myi kirpparilla ihan hyvän liitutaulun. Tai oikeastaan hän oli maalannut taulun kehykset ja taustan takapuolen liitutaulumaalilla ja laittanut lasin alle esille jonkin ihankivan kuvan. Ei tarvinnut kuin heittää lasi ja se kuva pois ja kääntää taustalevy...

Vanhaa Tampellan paperinaurua

Siitäpä askartelin viirinauhan. Idea ei ole omani, vaan Violet esitteli tällaisia blogissaan ennen joulua ja teki niitä myyntiinkin. Kiitos vaan sinne!

Valkoisia kukkia. Autiotalosta pelastettu ikkuna. Uusi kirja ja Liivialta tilatut kortit kauniissa paketissaan. Näitä katselin eilen, kun olin päivälevolla viltin alla sohvalla. Ihana rauha vallitsi talossa sen hetken, kun kaikki muut olivat hetken yhtäaikaa poissa.

Räsymatto

Eilen löytyi kirpparilta kivaa räsymattoa 3,5 m 10 eurolla. Hyvä löytö nopeasti, koska vasta toissailtana sai päähäni , että pari mattoa saisi mennä vaihtoon. Leikkasin maton kahteen osaan. Toinen päätyi terassin oven eteen:



Tähän aamuun asti sillä paikalla oli "asiallinen ja toimiva" punaruskea "ihankiva" käytävämatto. Miten olinkaan sietänyt tuota silmissäni , kysyn itseltäni nyt.

Kevättä ilmassa

Omenanpuunoksa kukkii keittiön ikkunalla. Aurinko paistaa ja lumet sulaa. Muistakaa käydä hiihtämässä.

Revolutionary Road

Minulla on pinkka 50-luvun naistenlehtiä, äitini vanhoja. Eräässä näistä lehdistä oli seurapiiripalstalla juttu yliopiston promootiojuhlista. Herrat siellä juhlivat pikkurouvineen.

Ja jotkut naisetkin kai ihan tosissaan halusivat työuralle(kin). Mutta totuus taisi olla, että naiselle uran ja perheen yhdistäminen oli kutakuinkin mahdottomuus vielä tuolloin.

Jotkut ovat kuitenkin onnistuneet. Minusta oli hauska sattuma, että lehden kuvassa on nuori Elina Haavio-Mannila , josta sittemmin tuli sosiologian professori ja suomalaisten seksielämän tutkija. Olisi varmaan Eevan toimittajalta mennyt kahvi väärään kurkkuun , jos olisi tiennyt...

50-luku tuntuu ajankohtaiselta, koska kävin eilen katsomassa elokuvan Revolutionary Road, siis sen leffan, jonka pääosissa ovat Kate Winslet, joka sai tästä roolistaan Oscarinkin , sekä Leonardo DiCaprio.

Elokuva perustuu -60 luvun alussa kirjoitettuun kirjaan, joka näyttää olevan juuri nyt käännöskirjojen myydyinpien listan kärjessä.

Se on kertomus esikaupungissa kauniissa talossa asuvasta perheestä, jolla päällisinpuolin on kaikki hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Nainen turhautuu kotiäitinä, mies tyhjänpäiväisessä työssään. Muutosta suunnitellaan, mutta asiat menevät pieleen...

Hyvä elokuva, joka antaa ajattelimisen aihetta monella tasolla. Suosittelen, vaikka ei tämä nyt ihan elämää suurenpien elokuvien sarjaan mene.

Yksi ajatus ainakin kuitenkin jäi elämään: naisasianainen minussa haluaa sanoa, että olen tyytyväinen siitä, että elämme sellaisessa maassa ja ajassa, jossa lainsäädäntö sekä lääketiede antavat naiselle mahdollisuuden turvalliseen raskaudenkeskeytykseen. Ettei kenenkään enää tarvitse turvautua sellaiseen ratkaisuun kuin tuon elokuvan lopussa nähdään...

Onko kukaan nähnyt kyseistä leffaa?

Mummon mökki

Kirjahyllystä löytyi tämä kirja: Mummon mökki , joka on vuodelta 1994. Mummolatyylihän ei tietenkään muutu miksikään, vaikka aikaa kuluisi. Jos kirja tehtäisiin nyt, kuvat olisivat varmaan isompia.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka tykkäävät aidosta tunnelmasta, tämä kirja saa hymyn huulille.

Minulle tämä kirja on tärkeä, koska muistan hyvin kun ostimme sen Fiskarsista kesällä 1998. Samana kesänä meillä oli vuokralla "kesäkoti" eli juuri tuollainen aito mummonmökki :

Sähkövirityksiä

Tämä kuva on lapsuudenkotini puorin ( pohojammaalla sanotahan näin, tarkoittaa varastoa) katosta. Hyvin on näissäkin johdoissa virta joskus kulkenut.



No niin ja eikun ostoksille. Olin jo aiemmin todennut , että kangaspäällysteistä sähköjohtoa on saatavilla. Tuli sellainen olo, että kaikkien lamppujen muovijohdot menee nyt heti vaihtoon. Itse asiassa päädyin vielä monimutkaisempaan vaihtoehtoon , eli ostin vanhoja lampunkantoja, joihin haluaisin saada jostain kivat varjostimet. Kaikki tavarat ovat Metsänkylän Navetasta. Tällä kohtaa on sitkeimmänkin tee-se-itse-naisen nöyrryttävä hakemaan apua, ihan turvallisuussyistä, eli kaikki liitännät menee ammattitaitoiselle sähkömiehelle tehtäväksi ja tarkistettavaksi.

Vanha roikkalamppu No 2 tarvitsee myös uuden johdon. Pistin kirpparilta ostamani lampun töpselin seinään, kuului psät , ja kämppä pimeni... no ei sentään, yksi sulake vain paloi, mutta en uskalla ennen tarkastusta kokeilla uudelleen, vaikka kaikki johdot näyttävätkin täysin ehjiltä.

Henkarista on moneksi

Ensinnä haluan sanoa kiitoksen kaikille blogiani seuraaville. Kävijämäärät ovat kovasti lisääntyneet viime aikoina ja siitä päättelen, että pidätte näkemästänne:-)
Minusta on niin mukavaa jakaa näitä kaikkia juttuja kanssanne.



Maalasinpa taas! Valkoiseen henkariin ruuvasin muutaman pienen koukun ja tähänhän voi nyt sitten ripustaa ihan mitä vain, vaikkapa myös valkoisen värin saaneita pääsiäiskoristeita.

Pesulahenkarista saa narukerille hyvän säilytystelineen. Hankalinta oli saada paksu rautalanka poikki. Taivuttaminen kävikin sitten helpommin.
Tämä ohje on hollantilaisesta Seasons Keuken-lehdestä vuoden takaa.

Punaista ja valkoista

Maalailin eilen yhtä sun toista. Kiiltävällä punaisella Miranolilla maalattu pieni hylly sai valkoisen värin. Mietin kauan voisiko se sopia punaisena väripilkkuna jonnekin, mutta kun se ei puolessa vuodessa löytänyt paikkaansa, päätin maalata ja hioin punaista näkyviin ihan vähän.

Olin kirpparilla pikkutyttöjeni kanssa ja "ostin" itselleni shoppailuaikaa lupaamalla, että hekin saavat valita sieltä itselleen jotain. Toinen halusi helminauhan, joka nyt on roikkuu olkkarin lampusta.

Sitten vielä yksi näppärä käytännön neuvo: Oma kokemukseni on, että aina kun ostaa ruunipun jostain marketista, osa kukista nuukahtaa heti. Nyt katkaisin varret muutanan sentin pituisiksi ja laitoin kukat kuumaan kylpyyn lasimaljaan. Johan alkoivat virkistyä. Halpis muovinen helminauha kelluu ympärillä ja ripottelin vielä muutamia irtohelmiä sinne tänne.