perjantai 6. maaliskuuta 2009

Revolutionary Road

Minulla on pinkka 50-luvun naistenlehtiä, äitini vanhoja. Eräässä näistä lehdistä oli seurapiiripalstalla juttu yliopiston promootiojuhlista. Herrat siellä juhlivat pikkurouvineen.
Ja jotkut naisetkin kai ihan tosissaan halusivat työuralle(kin). Mutta totuus taisi olla, että naiselle uran ja perheen yhdistäminen oli kutakuinkin mahdottomuus vielä tuolloin.



Jotkut ovat kuitenkin onnistuneet. Minusta oli hauska sattuma, että lehden kuvassa on nuori Elina Haavio-Mannila , josta sittemmin tuli sosiologian professori ja suomalaisten seksielämän tutkija. Olisi varmaan Eevan toimittajalta mennyt kahvi väärään kurkkuun , jos olisi tiennyt...


50-luku tuntuu ajankohtaiselta, koska kävin eilen katsomassa elokuvan Revolutionary Road, siis sen leffan, jonka pääosissa ovat Kate Winslet, joka sai tästä roolistaan Oscarinkin , sekä Leonardo DiCaprio.

Elokuva perustuu -60 luvun alussa kirjoitettuun kirjaan, joka näyttää olevan juuri nyt käännöskirjojen myydyinpien listan kärjessä.

Se on kertomus esikaupungissa kauniissa talossa asuvasta perheestä, jolla päällisinpuolin on kaikki hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Nainen turhautuu kotiäitinä, mies tyhjänpäiväisessä työssään. Muutosta suunnitellaan, mutta asiat menevät pieleen...

Hyvä elokuva, joka antaa ajattelimisen aihetta monella tasolla. Suosittelen, vaikka ei tämä nyt ihan elämää suurenpien elokuvien sarjaan mene.

Yksi ajatus ainakin kuitenkin jäi elämään: naisasianainen minussa haluaa sanoa, että olen tyytyväinen siitä, että elämme sellaisessa maassa ja ajassa, jossa lainsäädäntö sekä lääketiede antavat naiselle mahdollisuuden turvalliseen raskaudenkeskeytykseen. Ettei kenenkään enää tarvitse turvautua sellaiseen ratkaisuun kuin tuon elokuvan lopussa nähdään...

Onko kukaan nähnyt kyseistä leffaa?










5 kommenttia:

Jatink kirjoitti...

En ole nähnyt elokuvaa, mutta mieltä se kiehtoo. Voipi kuitenkin olla, että odotan dvdtä.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että hyvä kun olemme päässeet maailmassa tasa-arvoisempaan suuntaan. Sen verran olen lukenut historiankirjoja, että naisen aseman parantuminen on lähtenyt vasta hyvin myöhään liikkeelle. Onneksi olemme jo näinkin pitkällä!

Mirva kirjoitti...

Ihania lehtiä:)

En ole nähnyt leffaa, mutta valitettavasti abortissa unohdetaan se ihminen joka ei voi ääntään saada kuuluville. En siis hyväksy!!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Hyvää viikonloppua..

Anonyymi kirjoitti...

En ole nähnyt elokuvaa. En tuomitse aborttia enkä sen tekijää,hyvä että se on laillista meillä. Aina emme voi tietää syitä ja seurauksia.Tosin en sitten tiedä,mitä olisi tapahtunut jos itse olisin aikoinani joutunut valintatilanteeseen.Hyvää vl ja tosiaan onni, että nainen voi valita. ps. kävin muuten katsomassa Herttuattaren, sekin sivuaa naisen asemaa ennen, menee vieläkin kylmät väreet t blogiton

Nina kirjoitti...

Itse olen vähän kiikunkaakun abortin suhteen. Pidän todella hyvänä, että se on meillä laillista ja tehdään turvallisesti, eli ei mitään lapiolla vatsaan meininkiä.
Itse en ole varma pystyisinkö tekemään aborttia. Varmaan inhimillistän syntymätöntä ja mistään mitään tietämätöntä sikiötä liikaa.

elokuva kuulostaa liian masentavalta, tarvitsen näin kevään kynnykselle jotain iloista. :)