Enpä ollut ennen tiennyt, että keräilymessuilta paras saalis irtoaisi postimerkkeilijän tiskiltä. En minä noista merkeistä välitä, mutta hienonvärisiä kirjekuoria oli myynnissä määrättömät määrät.
Nauhavarastoja on taas täydennetty.
Sälälokerikossa mustaa ja valkoista.
Vanha postikortti Hämeenlinnan Aulangolta. Portaat näyttävät nykyään kovin erilaisilta, koska niitä ympäröi sankka metsä. Hieno paikka edelleen. Kannattaa poiketa kesälomamatkalla.
Näillä keleillä ei lastenhuoneiden remontti etene. Edelleen on osa vanhoista tapeteista vielä irrottamatta ja lattiamateriaali on vielä kaupassa. Puutarhassa näyttää lupaavalta. Lehdet puhkeavat kohta ja purkutalon seinustalta viime syksynä haettu sinivuokko viihtyy omenapuun alla.
4 kommenttia:
Keväällä onkin aivan ihanaa seurata pihan heräämistä! Itsellä kun ei ole aavistustakaan, mitä talvella ostetun talon pihasta löytyy :)
Kyllä se remontti aikanaan myös etenee, tarttee niitä välipäiviäkin.
Aurinkoista viikkoa!
Ihania kuvia, ja tosi hauskat löydöt! :) Niin se on, että kevään etenemistä on hieno seurata. -Lisa
Mulla myöskin vanhoja postimerkkejä ja mietin mitähän niistä keksis..Sulla on mahtavan kivoja ideoita ja kaunis blogi! Terveisin romulyyli-riitta
Todella kauniita kuvia!
Lähetä kommentti